Salaojien asennus – miten salaojitus rakennetaan oikein?

Salaojajärjestelmä johtaa maaperässä liikkuvaa vettä pois rakennuksen perustusten vierestä ja alta. Järjestelmään kuuluvat salaojaputket, vettä läpäisevä salaojituskerros, tarkastuskaivot ja rakenteet, joita pitkin vesi johdetaan suunniteltuun purkupaikkaan.

Salaojituksen tarve ja toteutustapa määritetään rakennuksen perustamistavan sekä maaperä- ja pohjavesiolosuhteiden perusteella. Ympäristöministeriön asetuksen mukaan rakennuspohja voidaan jättää salaojittamatta, jos erityissuunnittelija on selvitysten perusteella varmistanut, etteivät maaperän vedenläpäisevyys ja pohjaveden korkeus aiheuta haittaa rakennuksen kosteustekniselle toimivuudelle.

Salaojaputkien lisäksi tarvitaan veden nousua rakenteisiin estävä kapillaarikatkokerros. Salaojaputket johtavat vettä pois, kun taas tarkoitukseen valittu kapillaarikatkokerros katkaisee veden nousun maaperän huokosissa. Salaojitus- ja kapillaarikatkokerros voidaan toteuttaa myös samalla kiviaineskerroksella, kun sen ominaisuudet soveltuvat kumpaankin tehtävään.

Salaojaputkien korkeusasema suunnitellaan suhteessa rakennuksen anturoihin ja alapohjaan. Tavallisesti salaojaputket sijoitetaan perustusten ulkopuolelle siten, että niiden yläpinta jää viereisen anturan alapintaa alemmaksi. Putkien sijoittelussa huomioidaan myös alapohjan korkeusasema ja maaperän kuivattaminen rakennuksen alla.

Putkien tulee viettää suunniteltuun virtaussuuntaan, jotta vesi pääsee kulkemaan kohti kaivoja ja purkupaikkaa. Ympäristöministeriön ohjeessa ensisijaisena kaltevuutena esitetään 1:100 eli yhden senttimetrin lasku putkimetriä kohti. Ohjeen mukainen vähimmäiskaltevuus on 1:200 eli puoli senttimetriä metrillä. Kyse on ohjeessa esitetyistä suunnitteluarvoista; putkiston korkeusasemat ja kaltevuudet määritetään kohteen suunnitelmassa.

Putket asennetaan riittävän syvälle tai suojataan eristämällä, jotta ne eivät jäädy. Erityisesti vanhan talon vierustaa kaivettaessa on huolehdittava myös perustusten vakaudesta. Anturan viereisiä maa-aineksia ei poisteta hallitsemattomasti sen alta. Kaivannon syvyys, työjärjestys ja mahdollinen tuenta määritetään kohteen rakenteiden perusteella.

Rakennuksen salaojitukseen valitaan siihen tarkoitettu, suunnitelman mukainen putki. Käytettävissä on kaksiseinäisiä muovisia salaojaputkia, joiden ulkopinta on poimutettu ja sisäpinta sileä. Putken koko ja kuormituskestävyys valitaan käyttökohteen mukaan.

Ohuen, taipuisan peltosalaojaputken ulkonäkö muistuttaa salaojaputkea, mutta se ei sellaisenaan kerro tuotteen soveltuvuudesta rakennuksen perustusten salaojitukseen. Rakennustiedon julkaisemissa salaojaputkien tuotemäärittelyvaatimuksissa käsitellään muun muassa putken rakennetta ja rengasjäykkyyttä.

Putkimateriaalin ohella asennustapa vaikuttaa järjestelmän toimintaan. Putken alle tehdään suunnitelman mukainen alusta, jotta putkilinjaan ei synny painumia tai veden kulkua estäviä notkokohtia. FISEn virhekortissa virheellinen asennuskorkeus, liian loiva kallistus ja putkien painumat mainitaan salaojituksen toimintahäiriöiden syinä.

Salaojaputki asennetaan vettä hyvin läpäisevään salaojituskerrokseen. Kerroksen tehtävänä on johtaa maaperästä tulevaa vettä putkeen ja edelleen pois perustusten läheisyydestä.

Salaojituskerrokseen valitaan suunnitelman mukainen kiviaines. Kerroksen tulee muodostaa yhtenäinen veden kulkureitti perustusten viereltä salaojaputkistoon. Hienojakoisen maa-aineksen kulkeutuminen salaojituskerrokseen estetään kohteeseen soveltuvalla rakenteella ja tarvittaessa suodatinkankaalla.

Kun perustusten vierusta on auki, tarkastetaan samalla perusmuurin kosteuden- ja vedeneristyksen sekä routaeristyksen kunto. Niiden mahdolliset korjaukset tehdään rakennuksen perustamistavan ja suunnitelmien mukaan. Perustusten kosteussuojauksen eri rakenteita käsitellään tarkemmin Rakentajan artikkelissa Sadevedet, salaojat ja patolevyt.

Salaojaputkien yhteyteen asennetaan tarkastuskaivot, joiden kautta voidaan seurata veden kulkua sekä tarvittaessa kuvata ja huuhdella putkistoa. Kaivot sijoitetaan tavallisesti rakennuksen nurkkien läheisyyteen sekä muihin suunnitelmassa määritettyihin kohtiin.

Kaivojen kannet jätetään saavutettaviksi myös pihan valmistuttua. Maan tai istutusten alle peittynyt tarkastuskaivo vaikeuttaa järjestelmän kunnossapitoa.

Ennen kaivantojen täyttämistä tarkistetaan putkien korkeusasemat, kallistukset, liitokset ja veden poistumisreitti. Työvaiheet ja peittyvät rakenteet kannattaa dokumentoida valokuvin ja toteumapiirustuksin.

Salaojavesille suunnitellaan toimiva purkupaikka jo ennen putkien asennusta. Vesi johdetaan tontin olosuhteiden ja käytettävissä olevien järjestelmien mukaan esimerkiksi hulevesiviemäriin tai muuhun hyväksyttyyn purkupaikkaan. Jos veden johtaminen vaatii pumppausta, järjestelmään suunnitellaan salaojapumppaamo.

Katolta tulevat sade- ja sulamisvedet kerätään omaan sadevesijärjestelmäänsä. Jos salaoja- ja sadevesijärjestelmä liittyvät samaan perusvesikaivoon, rakenne toteutetaan niin, ettei sadevesi pääse kaivosta takaisin salaojaputkistoon.

Rakennuksen vierustan maanpinta muotoillaan viettämään poispäin perustuksista. Näin pintavedet ohjautuvat niille suunniteltuja reittejä pitkin pois talon läheisyydestä.

Olemassa olevan salaojajärjestelmän ongelmaa selvitetään tarkastamalla kaivot, veden poistumisreitti ja tarvittaessa kuvaamalla putkisto. Korjaustapa määräytyy havaittujen vaurioiden ja järjestelmän rakenteen perusteella.

Jos koko järjestelmän uusiminen on ajankohtaista, lue myös Salaojaremontti omakotitaloon – milloin se tarvitaan ja mitä remontti maksaa? Siinä käsitellään remontin tarpeen arviointia, kustannuksia, suunnittelua ja urakan toteutusta.

Lähteet

• Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta (782/2017), erityisesti 16–17 §
• Ympäristöministeriö: Rakennusten kosteustekninen toimivuus – ohje
• FISE: Puutteellinen salaojitus
• Rakennustieto: Rakennetyyppien yleiset tuotemäärittelyvaatimukset