Sadevedet, salaojat ja patolevyt – miten talon perustukset pidetään kuivina?

Katolta tuleva vesi kerätään vesikouruilla ja syöksytorvilla. Syöksytorven alla vesi johdetaan sadevesiviemäriin tai muulla tontille suunnitellulla tavalla pois rakennuksen viereltä.

Myös pihan muotoilu vaikuttaa siihen, mihin sade- ja sulamisvedet päätyvät. Rakennuksen vierustan maanpinnan tulee viettää perustuksista poispäin. Tavanomaisena suunnitteluohjeena on vähintään 15 senttimetrin korkeusero kolmen metrin matkalla. Jos piha on ahdas tai talo sijaitsee rinteessä, veden ohjaaminen suunnitellaan tontin olosuhteiden mukaan.

Ylärinteen puolelta valuva vesi voidaan ohjata rakennuksen ohi esimerkiksi niskaojalla. Samalla on huolehdittava siitä, että veden poistumiselle on reitti myös rankkasateella tai sadevesikaivon tukkeutuessa.

Pintavesien ohjaamisessa pitää huomioida myös naapurikiinteistöt. Omalle tontille kertyviä vesiä ei saa johtaa aiheuttamaan haittaa naapurille. Rakentajan artikkelissa Kiinteistön omistaja! Olet vastuussa hulevedestä ja sen hallinnasta käsitellään tarkemmin pihan hulevesien hallintaa ja kiinteistön omistajan vastuuta.

Salaojat keräävät maaperässä liikkuvaa vettä perustusten läheisyydestä. Sadevesijärjestelmä johtaa katolta tulevat vedet pois rakennuksen viereltä.

Jos syöksytorvesta tuleva vesi johdetaan suoraan salaojaputkeen, rankkasateella suuri vesimäärä päätyy perustusten viereiseen kuivatusjärjestelmään. Tämä voi lisätä perustusten kosteusrasitusta ja haitata salaojituksen toimintaa.

Salaoja- ja sadevesiputket voidaan johtaa samaan asianmukaisesti toteutettuun perusvesikaivoon, kun järjestelmä on suunniteltu niin, ettei sadevesi pääse kaivosta takaisin salaojaputkistoon. Veden lopullinen purkupaikka valitaan tontin olosuhteiden ja paikallisten vaatimusten perusteella.

Salaojitus vähentää perustusten ja alapohjan kosteusrasitusta johtamalla maaperässä liikkuvaa vettä pois rakennuksen vierestä ja alta. Järjestelmään kuuluvat salaojaputket, vettä läpäisevä salaojituskerros, tarkastuskaivot ja veden poisjohtamiseen tarvittavat rakenteet.

Salaojaputkien sijainti ja korkeusasema määritetään perustamistavan ja pohjaolosuhteiden mukaan. Putkia ympäröivän salaojituskerroksen kautta vesi pääsee kulkeutumaan putkistoon ja edelleen suunniteltuun purkupaikkaan.

Salaojitus liittyy myös maaperästä kapillaarisesti nousevan kosteuden hallintaan. Kapillaarisessa nousussa vesi siirtyy huokoisen maa-aineksen ja rakennusmateriaalien sisällä ylöspäin. Veden nousu alapohjan rakenteisiin katkaistaan tarkoitukseen suunnitellulla kapillaarikatkokerroksella.

Salaojaputki johtaa vettä, kun taas kapillaarikatkokerros estää veden nousua maaperästä rakenteisiin. Salaojituskerros ja kapillaarikatko voidaan toteuttaa samalla kiviaineskerroksella, jos sen materiaali ja rakenne soveltuvat kumpaankin tehtävään.

Salaojituksen tarve riippuu perustamistavasta ja pohjaolosuhteista. Rakennuspohja voidaan jättää salaojittamatta, jos erityissuunnittelija on perustamis- ja pohjaolosuhdeselvitysten perusteella varmistanut, ettei maaperän vedenläpäisevyydestä tai pohjaveden korkeudesta aiheudu haittaa rakennuksen kosteustekniselle toimivuudelle.

Putkien sijoitteluun, kallistuksiin, salaojituskerrokseen ja tarkastuskaivoihin perehdytään tarkemmin Rakentajan artikkelissa Salaojien asennus, huolto ja korjaus. Linkki johtaa artikkelin nykyiseen osoitteeseen, joka säilyy myös sen päivityksen jälkeen.

Patolevyn asentaminen aloitetaan perusmuurin kunnon ja mahdollisten korjaustarpeiden selvittämisestä. Perusmuurin pinnasta korjataan vauriot ja poistetaan irtonaiset materiaalit ennen uuden kosteussuojausrakenteen asentamista.

Perinteinen nystyrällinen perusmuurilevy asennetaan tuotteen ohjeen mukaisesti siten, että levyn ja perusmuurin väliin muodostuu rakenteen toiminnan edellyttämä rako. Asennussuunta, levyjen limitykset, kiinnikkeet, yläreunan peitelista ja alaosan liittyminen muuhun kosteussuojaukseen tarkistetaan käytettävän tuotteen ohjeista.

Perusmuurin alaosa, anturan liittymä sekä mahdolliset läpiviennit ovat kosteussuojauksen kannalta tärkeitä kohtia. Niiden toteutustapa kuuluu kohteen kosteustekniseen suunnitelmaan.

Jos vanhan talon perustusten kosteussuojaus on vaurioitunut tai seinässä havaitaan kosteutta, korjaustarve selvitetään ennen materiaalien valintaa. Rakentajan artikkelissa Milloin perustukset on korjattava? käsitellään tarkemmin perustusten vedeneristeiden kunnon arviointia ja korjaamista.

Pitkään sokkelin vieressä seisova vesi antaa aiheen tarkistaa ensin maanpinnan kallistukset sekä sadevesikourujen, syöksytorvien ja sadevesien poistumisreitin toiminta.

Jos sokkelissa tai kellarin seinässä näkyy kosteutta, myös perustusten kosteussuojauksen ja salaojituksen kunto on selvitettävä. Kosteuden alkuperä voi liittyä useampaan rakenteeseen tai veden kulkureittiin.

Salaojien toimintaa voidaan tarkastella tarkastuskaivoista. Tarkemmat ohjeet löydät Rakentajan artikkelista Salaojien huolto ja korjaus.

Kun perustusten vierusta kaivetaan auki korjausta varten, samalla kannattaa selvittää salaojien, kosteussuojauksen ja routaeristyksen kunto. Korjaukset suunnitellaan havaittujen puutteiden mukaan.

Lähteet

• Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta (782/2017), erityisesti 16–17 ja 21–23 §
• Ympäristöministeriö: Rakennusten kosteustekninen toimivuus – ohje 2020
• FISE: Maanvastaisen seinän puuttuva vedeneristys
• Rakennustieto: Rakennusten rakennusfysikaalisen suunnittelun ja rakentamisen periaatteet