Hiilijalanjälkilaskenta tuli pakolliseksi – koskeeko se sinun rakennushankettasi?

Näin asia ei kuitenkaan mene. Uusi vähähiilisyyden sääntely koskee laajaa joukkoa uudisrakennuksia, mutta pientalot on rajattu sen ulkopuolelle. Tavallisen omakotitalon tai paritalon rakennuttaja ei joudu tekemään ilmastoselvitystä. Rivitalohankkeessa tilanne on toinen, sillä rivitalot kuuluvat vaatimusten piiriin.

Ero on tärkeä, koska arkikielessä rivitaloa saatetaan pitää pientalona. Rakentamisen vähähiilisyysvaatimuksissa sillä on kuitenkin eri asema kuin omakotitalolla ja paritalolla.

Rakentamislaki tuli voimaan vuoden 2025 alussa. Sen mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että uusi rakennus suunnitellaan ja rakennetaan käyttötarkoituksensa edellyttämällä tavalla vähähiiliseksi. Tätä täydentävät ympäristöministeriön asetus rakennuksen ilmastoselvityksestä ja rakennustuoteluettelosta sekä valtioneuvoston asetus uuden rakennuksen hiilijalanjäljen raja-arvoista. Ilmastoselvitystä ja rakennustuoteluetteloa koskeva asetus tuli voimaan 1.1.2026, ja raja-arvoasetus tuli voimaan 9.1.2026.

Käytännössä muutos tarkoittaa, että tietyissä uudisrakennushankkeissa rakennuksen elinkaaren aikaiset kasvihuonekaasupäästöt lasketaan ja verrataan rakennustyypille asetettuun raja-arvoon. Kyse ei ole pelkästä energiatehokkuuden tarkastelusta. Laskennassa katsotaan myös materiaaleja, rakentamista, rakennuksen käyttöä ja aikanaan tapahtuvaa purkamista.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala kuvasi muutoksen merkitystä raja-arvoasetuksen hyväksymisen yhteydessä näin:

– Hiilijalanjäljen raja-arvot vauhdittavat vähähiilistä suunnittelua ja rakentamista. Käytönaikaisten päästöjen vähentämisessä on tehty jo pitkään hyvää työtä, mutta nyt tarkasteluun otetaan rakennuksen koko elinkaaren hiilijalanjälki. Olen iloinen, että asteittain kiristyvät raja-arvot kannustavat vähäpäästöisempien rakennusmateriaalien, kuten puun ja vähähiilisen betonin, käyttöön ja kehittämiseen. (Lähde: Ympäristöministeriön / valtioneuvoston tiedote 8.1.2026)

Rakennustuoteluettelo on käytännössä luettelo rakennuksessa käytettävistä tuotteista. Se laaditaan lupavaiheessa pääpiirustustason tietojen perusteella, joten tarkoitus ei ole kirjata jokaista viimeistä tuotemerkkiä valmiiksi ennen rakentamisen alkua. Luettelo antaa kuitenkin pohjan sille, millaisista materiaaleista ja rakennusosista rakennuksen hiilijalanjälki myöhemmin muodostuu.

Rivitalohankkeessa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi runkomateriaalien, julkisivuratkaisujen, eristeiden, ikkunoiden, ovien ja talotekniikan kannalta olennaisten tuoteryhmien kirjaamista sillä tarkkuudella, joka lupavaiheessa on käytettävissä. Jos suunnitelmat muuttuvat merkittävästi rakentamisen aikana, tiedot päivitetään valmistumiseen mennessä.

Rakennuttajalle tämä näkyy ennen kaikkea suunnittelun järjestelmällisyytenä. Materiaalivalinnoista tulee osa kokonaisuutta, jossa katsotaan hinnan, saatavuuden, teknisen toimivuuden ja huollettavuuden rinnalla myös elinkaaren päästöjä.

Rakentajan ei yleensä tarvitse itse opetella päästölaskennan yksityiskohtia. Ilmastoselvityksen laatii käytännössä suunnittelija tai erillinen asiantuntija, joka tuntee arviointimenetelmän, materiaalitiedot ja laskennan vaatimukset.

Rakennuttajan kannalta tärkeintä on varmistaa jo suunnittelun alussa, että ilmastoselvitys kuuluu toimeksiantoon ja että laskentaa käytetään aidosti suunnittelun tukena. Jos kyse on rivitalohankkeesta, asia kannattaa ottaa puheeksi heti pääsuunnittelijan, rakennesuunnittelijan ja mahdollisen rakennuttajakonsultin kanssa.

Omakotitalohankkeessa vastaavaa viranomaisvaatimusta ei ole, mutta samoja periaatteita voi käyttää vapaaehtoisesti. Materiaalien määrä, rakennuksen koko, energiaratkaisut ja pitkä käyttöikä vaikuttavat myös pientalon ympäristökuormaan, vaikka niitä ei tarvitse raportoida ilmastoselvityksellä.

Vuonna 2026 käyttöön otetut raja-arvot on asetettu tasolle, jonka pääosa uusista rakennuksista alittaa ilman erillisiä vähähiilisyystoimia. Vuoden 2029 alusta raja-arvot kiristyvät, jotta ohjausvaikutus vahvistuu. Ympäristöministeriön mukaan kiristystä siirrettiin lausuntopalautteen perusteella vuodella eteenpäin.

Tämä on rakentajan kannalta tärkeä tieto. Vuoden 2026 vaatimukset eivät todennäköisesti muuta suurinta osaa hankkeista perusteellisesti, mutta ne pakottavat mittaamaan asian, joka on aiemmin jäänyt monessa hankkeessa taustalle. Mittaaminen muuttaa keskustelua. Kun päästövaikutukset tulevat näkyviksi, myös materiaalien ja ratkaisujen vertailu muuttuu konkreettisemmaksi.

Huuhtanen arvioi Sustera Oy:n julkaisussa, että ohjaus ei näytä kovin voimakkaalta kiristyksen jälkeenkään. Samalla hän nosti esiin, että rakennustuotteiden hiilijalanjälki voi pienentyä myös markkinan ja energiajärjestelmän muuttuessa. Sama rakennus voi saada muutaman vuoden kuluttua erilaisen laskentatuloksen kuin nyt, jos tuotteiden ja energian päästöt pienenevät. (Lähde: Sustera.fi, 13.1.2026, kirjoittaja Piritta Vainio).

Ilmastoselvitys ei määrää yhtä oikeaa rakennustapaa. Se tekee eri ratkaisujen päästövaikutukset näkyvämmiksi. Puu, vähähiilinen betoni, eristeet, julkisivumateriaalit, talotekniikka ja energiaratkaisut vaikuttavat lopputulokseen eri tavoin.

Ministeri Multalan nostama puu ja vähähiilinen betoni kuvaavat hyvin muutoksen suuntaa. Tarkoituksena ei ole pysäyttää rakentamista, vaan ohjata suunnittelua kohti ratkaisuja, joiden elinkaaren päästöt ovat pienemmät.

Rakentajan näkökulmasta olennaista on ajoitus. Materiaalien hiilijalanjälkeen voi vaikuttaa parhaiten silloin, kun rakennuksen runko, tilaratkaisut ja tekniset perusvalinnat ovat vielä auki. Jos laskenta otetaan mukaan vasta sen jälkeen, kun ratkaisut on jo lukittu, siitä tulee helposti raportointia päätöksenteon sijaan.

Omakotitalon rakentajan kannattaa ensin rauhoittaa tilanne. Ilmastoselvitys ei kuulu omakotitalon lupaprosessiin nykyisten vaatimusten perusteella. Jos talotoimittaja, suunnittelija tai muu osapuoli puhuu hiilijalanjälkilaskennasta, kannattaa varmistaa, onko kyse vapaaehtoisesta palvelusta, yrityksen omasta vertailusta vai viranomaisvaatimuksesta.

Rivitalohankkeessa kysymys kannattaa esittää jo suunnittelun alkuvaiheessa. Kuka laatii rakennustuoteluettelon, missä vaiheessa alustava hiilijalanjälki arvioidaan, milloin ilmastoselvitys viimeistellään ja miten mahdolliset suunnitelmamuutokset päivitetään laskentaan? Nämä eivät ole sivuasioita, koska selvitys tarvitaan lopulta loppukatselmukseen ja raja-arvon alittuminen on osoitettava.

Korjausrakentajalle viesti on toinen. Korjaus- ja muutostyöt sekä rakennuksen laajentaminen on rajattu vaatimuksen ulkopuolelle. Korjaushankkeessa vähähiilisyys voi silti olla järkevä suunnitteluperiaate, mutta ilmastoselvitys ei ole tämän sääntelyn perusteella pakollinen.

Lähteet: Ympäristöministeriö (ym.fi), Valtioneuvosto (valtioneuvosto.fi), Finlex – Rakentamislaki 751/2023, Sustera Oy (13.1.2026)